Kuulumisia!!!

Toissapäivänä oltiin Vanen kanssa käymässä Lontoossa. Treffattiin Janne ja myöhemmin Taneli, käytiin Chinatownissa tofuostoksilla (Medwaystä ei ole vielä tofua löytynyt!), kierreltiin parit galleriat ja juotiin muutamat Guinnessit Dublinin ja Jannen kunniaksi.

Kun saavuttiin Vanessan kanssa Victoria Stationille Lontooseen, huomasin junan oikealla puolella massiivisen ränsistyneen voimalaitoksen, jonka ympärillä oli valtava aukio. Kerroin innostuneena Vanelle, että jos olisin valokuvaaja, ottaisin moisesta voimalasta kuvia.

Vierailimme myöhemmin päivällä eräässä pienessä galleriassa, jossa oli näytillä 360-asteisia kuvia Portugalin maaseudulta, Afrikasta ja tietenkin Lontoon kuuluisasta Battersean voimalaitoksesta. Tämä valokuvaaja, nimeltään Guilhem Alandry, oli siis ehtinyt apajille ennen minua. Ja, myönnettäköön, Pink Floyd puolestaan oli liikkeellä kauan ennen Guilhemiä:



Kun ryhdyimme juttelemaan vahtimestarin ominaisuudessa paikalla olleen Guilhemin kanssa, kävi ilmi että hän oli käynyt samaa koulua kuin Vanessa (ja Pekka), vuosina 1997-2000. Lontoo on pieni. Rochester myös.

Mainittakoon vielä Pink Floydin Animals-albumin kuvauksista seuraava tärkeä yksityiskohta: kannessa näkyvä mammuttimainen sikailmapallo karkasi toisena kuvauspäivänä taivaalle, sekoitti Heathrow'n lentoliikenteen, ja katosi lopulta tutkasta Chathamissa. Me ollaan osa Rock-historiaa!

Duunipaikka kahvilassa on todella jees. Garden House Café on herkku-deli-vuohenjuusto-parman kinkku-whatever-gourmet-kahvila, eli maistiaisissa ja työpaikkalounaissa ei ole valittamista. Pikakahvin nauttiminen aamuisin on jäänyt minulta vähemmälle, nyt kun on alustavasti jäämässä koukkuun hyvään capuccinoon. Miljöö ja asiakkaat ovat myös todella nastoja; paikka on sen verran kallis, että siellä käyvät vain Jeevesin kaltaiset herrasmiehet ja rouvasnaiset. Ystävät, minusta on tulossa brittisnobi. Thatcher kuningattareksi!

Palkka vain on minimi; vaikea snobbailla vapaa-ajalla.